katselin maanantaina mtv 3 kotimaisen elokuvan.. oliko sen nimi nyt ikuista rakkautta.. vai.. siis kuitenkin sen akvaariorakkautta jatko-osan.. olin kovin murheellinen kun elokuva loppui.. lapsettomuus ei itseäni kosketa mutta toi mieleeni ajatuksen siitä miten lapseton nykyinen mieheni tilanteen kokee.. joo hän sanoo että on ihan ok, hän ei ole koskaan siis edes yrittänyt tehdä lapsia/halunnut lasta kenenkään kanssa.. mutta mutta tuli sellainen kumma olo että minä olen aiheuttanut tilanteen jossa hän ei saa kokea perinteistä perheen rakennusvaihetta.. ei pelkkää seurustelua ja ensimmäisen lapsen syntymää jne.. ei ole lainkan sama kuin tämä tilanne jossa muutaman kuukauden seurustelun jälkeen muutetaan yhteen ja lapsia on neljä ;kaksi murkkua ja kaksi pientä... toki hän on erittäin hyvin sopeutunut :) vaikka tietysti meitä vaivaa usein se ettei ole käytännössä kahden keskeistä aikaa olemassa.. No tätä ajatusta olen pöyritellyt nyt päässäni.. siinä on jokin joka pistää miettimään, vaikkakin miestä ei kuulema häiritse yhtään, itse hän on tilansa valinnut ja meidän kanssa haluaa olla ja meitä rakastaa..

655003ji75cl82qz.gif